Saloniemen juustola ja juustoherkkuja (ja vähän kiliäkin)

Minä pyrin suosimaan lähiruokaa ja ostan mielelläni raaka-aineet suoraan niiden tuottajalta, jos mahdollista. Facebookissa toimivat REKO-lähiruokarenkaat mahdollistavat tämän kiitettävän helposti, mutta aivan erityisesti rakastan tilamyymälöitä, sillä silloin pääsee konkreettisesti näkemään mistä ruoka tulee. Hiljattain löysin Laitilalaisen Saloniemen juustolan, jonka tilapuotiin pääsee ostoksille lauantaisin klo 11 - 15. (Aukioloajat voivat muuttua, joten tarkista ne suoraan juustolasta, jos suunnittelet visiittiä sinne.) Saloniemen tuotteita löytyy myös vähittäiskaupoista, mutta tilapuodin hyviin puoliin kuuluu, sen lisäksi että pääsee näkemään millaisissa oloissa eläimet elävät, että siellä pääsee maistelemaan myös tuotekehitysvaiheessa olevia tuotteita. Saloniemen juustola valmistaa luomujuustoja sekä muita maitotuotteita Suomen alkuperäislehmien ja -vuohien maidosta. Pidemmälle jalostetut ja tuottoisammat rodut ovat lähes syrjäyttäneet tuotannossa sitkeät ja vaatimattomat suomen alkuperäiskarjan rodut. Niiden säilymisen vuoksi on tärkeää, että löytyy vielä sellaisiakin tiloja, jotka vaalivat meidän omaa alkuperäiskarjaa. Suomen alkuperäiskarjan maito soveltuu hyvin juustonvalmistukseen, sillä se juoksettuu nopeammin kuin valtarotujen maito. Alkuperäiskarjan maito on myös rasvapitoisempaa kuin valtarotujen, mutta sen rasvahappokoostumus vastaa paremmin nykysuosituksia (Lähde: Kehittyvä elintarvike 1/2011. Alkuperäiskarjojen maidot täynnä positiivisia ominaisuuksia.). Monet uskovatkin vakaasti, että alkuperäisrotujen maito on terveellisempi vaihtoehto kuin valtarotujen maito. Luomun, lähiruoan ja alkuperäiskarjan lisäksi minä pidän Saloniemen juustolassa erityisesti siitä, että Saloniemen emännällä on aito intohimo maitotuotteisiin sekä niiden jalostamiseen ja jokaisen tuotteen takana on tarina, joka avataan myös kuluttajille. Tällä tavoin osaa arvostaa enemmän sitä työtä, joka tuotteiden myyntikuosiin hiominen on vaatinut. Käy tutustumassa Saloniemen juustolaan ja sen tuotteisiin lähemmin juustolan omilla sivuilla: saloniemenjuustola.fi.

Saloniemen juustolan innoittamana olen viime aikoina tehnyt monenlaisia juustoherkkuja, joista esittelen tässä joitain kokeiluja.

Täytetyt perunankuoret (Potato skins)

Yksinkertaisuudessaan loistava alkuruoka tai pikkunaposteltava. Jauhoisia perunoita (kuten esim. Rosamunda) kypsennetään kuorineen 200℃ uunissa noin tunti tai kunnes potut ovat kypsiä. Isoista perunoista saa pienen aterian ja normaalin keittoperunan kokoisista tulee kivoja sorminaposteltavia. Minä tein näitä muuten yleisperuna Colombasta, joten perunan jauhoisuuskaan ei ole ehdoton edellytys onnistumiselle. Kypsät perunat halkaistaan, kun ne ovat hieman jähtyneet ja sisustaa koverretaan sen verran, että täyttäminen onnistuu. Jätä kuitenkin hieman perunaa kuoriin, ettei jäljelle jää kirjaimellisesti pelkkä perunankuori. Sisuksen voi käyttää vaikkapa perunamuusiin tai alla olevan ohjeen mukaan peruna-juusto kroketteihin. Seuraavasta vaiheesta löytyi ohjeissa kahta erilaista variaatiota. Ensimmäisen mukaan perunan puolikkaat täytetään jo tässä vaiheessa halutuilla täytteillä ja paistetaan edelleen 200℃ uunissa 15 min. Toisessa versiossa onttoja kuoria paistetaan tyhjänä 15 min ennen täyttämistä ja toiset 15 min täytteen kanssa. Riippunee toivotusta rapeusasteesta kumpaa metodia käyttää. Pekoni ja juusto ovat perinteisiä täytteitä (paista pekonikuutiot pannulla kypsäksi ennen perunan täyttämistä), mutta minä käytin korvasieniä ja Saloniemen nokkosgoudaa, joista synyi keväinen makupari. Halutessaan perunat voi viimeistellä nokareella hapankermaa ja tuoreilla yrteillä, kun ne ovat tulleet uunista.

Korvasieni-nokkosgoudatäytteiset perunankuoret

Peruna-juusto kroketit

Tähän voi käyttää edellisen ohjeen täytettyjen perunankuorien sisuksia tai vaikkapa eiliset perunamuusin jämät. Soseuta kypsät perunat esim. painelemalla ne siivilän läpi. Mausta perunasose suolalla, voilla ja valkopippurilla tai lempimausteillasi. Jäähdytä sose jääkaappikylmäksi. Sose saa olla kelmulla peitettynä jääkaapissa vaikka seuraavaan päivään. Sekoita perunasoseeseen juustoraastetta. Minä käytin Saloniemen viskigoudaa ja se ainakin toimi hyvin, mutta tähän voi hyödyntää minkä tahansa juustonkannikan, joka jääkaapista löytyy. Peruna-juustomassasta pyöritellään käsin tai kahden ruokalusikan avulla palloja, jotka kieritellään ensin vehnäjauhoissa, sitten vatkatussa kananmunassa ja lopuksi panko- tai korppujauhoissa. Voit myös tehdä niin, että sekoitat kananmunan keltuaiset perunasoseeseen ja käytät leivitykseen valkuaiset. Voisin kuvitella, että tämä kannattaa, jos käyttää perunamuusia, johon on lisätty jotain nestettä, sillä kananmuna helpottaa massan koossa pysymistä. Leivitetyt kroketit uppopaistetaan 180 ℃ öljyssä kauniin ruskeiksi. Jos sinulla ei ole lämpömittaria, niin öljyn lämmön voi testata palalla vaaleaa leipää. Kun leipäpala paistuu kauniin kullanruskeaksi noin minuutissa, öljyn lämpötila on sopiva. Lopputuloksena syntyy pinnalta rapeita ja sisältä samettisen pehmeitä kroketteja, jotka maistuu hyviltä esimerkiksi Saloniemen homejuuston ja paholaisenhillon kanssa.

Peruna-juusto kroketit homejuuston ja paholaisenhillon kera

Punajuuri-vuohenjuustopaistos

Punajuuri ja vuohenjuusto on klassinen makupari. Täytyy sanoa, että olen suhtautunut epäilevästi vuohenjuustoon sen jälkeen, kun ostin suurin odotuksin jotain vuohenjuustoa ja se maistui samalle kuin vuohen pissa haisee. Sen jälkeen kiersin pitkään vuohenjuustot kaukaa. Saloniemen chevre eli Syrjähyppy ei kuitenkaan onneksi maistunut yhtään "vuohelta", vaan maku tuo lähinnä mieleen fetan. Koostumus vain on pehmeämpi kuin fetalla.

Saloniemen chevrejuusto

Punajuuripaistokseen tarvitaan:

• 1 kg tuoreita punajuuria
• 1 paketti (200 g) chevrejuustoa
• öljyä tai voita (vuoan voitelemiseen)
• suolaa
• timjamia
• hunajaa

Punajuuret pestään ja keitetään suolalla maustetussa vedessä kypsiksi n. 45 min. Kypsymisaika riippuu punajuurien koosta, joten kokeile kypsyyttä tikulla tai haarukalla. Vesi kaadetaan pois ja punajuuret kuoritaan lämpiminä. Kuoritut punajuuret viipaloidaan ja levitetään voideltuun vuokaan. Kerrosten väliin ripotellaan suolaa ja timjamia. Chevre murustellaan punajuurien pinnalle ja pintaan valutetaan hieman juoksevaa hunajaa ohuina noroina. Halutessaan vuoan voi koristella vielä vaikkapa pinjansiemenillä. Vuokaa paistetaan 200℃ uunin toisiksi ylimmällä tasolla 10 - 15 min. Paistoksen voi tarjoilla pääruokana salaatin kera tai liharuoan lisukkeena. Se maistuu muuten hyvältä kylmänäkin.

Punajuuri-vuohenjuustopaistos

Kotitekoinen kebab kilin jauhelihasta

Vuohenmaidon sivutuotteena syntyy kilejä, sillä kuttu ei tuota maitoa, ellei ole poikinut. Valitettavasti vuohenlihan kysyntä Suomessa on vähäistä, joten poikakilit usein lopetetaan pieninä tyttökilien jäädessä kasvamaan uusiksi maidontuottajiksi. Sama kohtalo on muuten myös kananmunatuotannon kukkopojilla. Onneksi suomenvuohi voi tuottaa maitoa useita vuosia yhdellä poikimisella, joten sen ei tarvitse synnyttää joka vuosi. Ylituotannosta huolimatta vuohenliha ei ole halpaa, sillä vuohi ei ole tehokas lihantuottaja ja kilohinnan pitää olla parinkymmenen euron luokkaa ennen kuin tuottaja saa sillä edes kulunsa katettua. (Lähde: Suomen vuohiyhdistys) Vuohenliha on kuitenkin terveystietoisen valinta sillä sen rasva- ja kolesterolipitoisuus on jopa pienempi kuin broilerinlihan. 100 g vuohenlihaa sisältää 143 kcal, 27 g proteiinia, 3 g rasvaa ja 75 mg kolesterolia kun esimerkiksi broilerin jauhelihassa on 100 g kohti 112 kcal, 19.3 g proteiinia, 3,9 g rasvaa ja 83 mg kolesterolia. Vuohi on maultaan riistamainen ja sen liha käy kaikkeen kokkaamiseen. Toivottavasti kuluttajien kiinnostus vuohenlihaa kohtaan kasvaisi samaa tahtia vuohenjuustoinnostuksen kanssa. Saloniemen puodissa oli kilin jauhelihaa pakasteena ja emäntä siellä kehui siitä tulevan hyvää kotitekoista kebabia. Minulla on muutenkin ollut mielessä kokeilla kebablihan tekoa kotona, joten tässä oli siihen hyvä kimmoke.

Tuolta mättömestarin sivuilta: www.mättömestari.fi/resepti/kebabliha-ohje/ löytyy niin hyvä ohje, etten ala sitä tähän avaamaan. Käykää katsomassa sieltä. Mitään pikaruokaa kotitekoinen kebab ei ole, sillä jos tänään aloittaa valmistuksen, niin aikaisintaan huomenna pääsee syömään, mutta toisaalta, mitä pidempään joutuu odottamaan sitä enemmän valmista tuotetta arvostaa. Minä muokkasin ohjetta vastaamaan 500 g kilin jauhelihaa. Lopputuloksena oli mukavan mausteinen kebabliha, jossa kuitenkaan mausteet eivät olleet liian hallitsevia eivätkä peittäneet lihan omaa makua. Tekniikka ei mennyt minulla ihan nappiin, sillä liha oli ainoastaan pinnasta koostumukseltaan sellaista, että sitä pystyi vuolemaan siivuiksi juustohöylällä. En usko sen johtuvan siitä, että kilin liha ei sopisi kebabin valmistukseen, sillä Saloniemen emäntä kehui heillä sen onnistuneen hyvin. Ehkä en vaivannut lihaa tarpeeksi pitkään, sillä järkeilin että pienempää lihamäärää ei tarvitse vaivata yhtä kauan kuin ohjeen kahta kiloa ja lopetin vaivaamisen jo 20 minuutin päästä, kun lihan rakenne näytti minusta hyvältä. Tai sitten lihaa olisi vain pitänyt paistaa kauemmin, sillä pinnalta se kuitenkin oli sellaista kuin pitikin. Minä käytin lihalämpömittaria ja liha saavutti 80 ℃ alle neljässä tunnissa. Ihan tarkkaa aikaa en huomannut ottaa. Saloniemen juustolan emäntä sanoi heidän paistaneen kebabia seitsemän tuntia, mutta en tullut kysyneeksi, kuinka paljon lihaa he siihen käyttivät. Seuraavalla kerralla ehkä unohdan lämpömittarin ja annan lihan olla uunissa pidempään.

Kebabliha juuri uunista tulleena

Seuraavana päivänä lihasta voi vuolla juustohöylällä ohuita siivuja

Saloniemen juustolasta mukaan lähti myös Mielihalu vuohenjogurttia, josta tein (myös mättömestarin ohjeella) iskender-tyyppisen kastikkeen ja leivoin itse vielä pitaleivät kylkeen. Ai että, tuli hyvää. Ja itse kun tekee, niin tietää mitä syö.

Kotitekoinen iskender kebab

Bulgarialainen papusoppa

Kristillisessä maailmassa on vietetty varhaiskristilliseltä ajalta periytyvän tavan mukaan laskiaisen tienoilta pääsiäiseen asti suurta paastoa, jonka aikana ei syödä lainkaan lihaa ja kalaakin vain rajoitetusti. Ehkä tuolla perinteellä on jokin muukin kuin hengellinen merkitys, sillä minulle ainakin alkaa tulla tähän vuodenaikaan, päivänvalon lisääntyessä, kaamoksen aikaisten mässäilyjen jälkeen lihaähky ja alan kaipaamaan keveämpää ruokaa. Kasvispainotteiseen ruokavalioon sopii hyvin tukeva papukeitto, kuten esimerkiksi bulgarialainen bob chobra, joka on yksi maan kansallisruokia. Keitosta on useita eri versioita, mutta se johon minä siellä aikanaan törmäsin oli ainoastaan papuja ja kasviksia sisältävä, myös luostarikeittona tunnettu, versio.

Ensi kosketukseni bob chorbaan oli Bulgarian lomalla 1990-luvun lopulla, kun tutustuimme paikalliseen taksikuskiin, joka ajelutti meidät turistirannikolta sisämaahan kylään, jossa iäkäs pariskunta piti kotonaan eräänlaista kotiseutumuseota. Pientä korvausta vastaan heidän kotiinsa pääsi vierailemaan, kuvauttamaan itsensä bulgarialaisessa kansallispuvussa ja tarjolla oli papukeittoa niin paljon kuin jaksoi syödä. Sitä upposikin joka ruokailijaan ainakin kaksi lautasellista, sillä niin hyvää se oli. Vuosia myöhemmin löysin reseptin netistä ja minun yllätyksekseni se oli kotona tehtynä ihan yhtä hyvää kuin lomareisuulla autenttisessa ympäristössä nautittuna. Tätä kannattaa ihan oikeasti kokeilla.

Bulgarialainen papukeitto Bob Chorba

Ainekset:
2 pientä porkkanaa
2 sipulia (tai shalottisipulia)
2 valkosipulin kynttä
3 rkl öljyä
2 tl paprikajauhetta
0,5 tl chilihiutaleita
1 tölkki (70 g) tomaattipyreetä
1,5 tl sokeria
1 tl suolaa
1 tl rouhittua mustapippuria
2 tölkkiä isoja valkoisia papuja
1 litra kana- tai kasvilientä (jos sinulla ei ole aikaa keitellä lientä itse, etkä halua välttämättä tehdä vegaanista keittoa, suosittelen käyttämään Puljonki valmiskanalientä liemikuutiohässäköiden sijasta)
2 rkl kuivattua minttua (tai kourallinen tuoretta hienonnettuna)
Pinnalle tuoretta lehtipersiljaa tai muuta tuoretta yrttiä.

Kuutoi sipulit ja porkkanat pieniksi kuutoiksi ja hienonna valkosipuli. Kuullota niitä paksupohjaisessa kattilassa öljyssä keskilämmöllä, kunnes sipulit ovat läpikuultavia ja lisää sitten paprika, chili, tomaattipyree, sokeri, suola ja pippuri. Pyörittele seosta muutamia minuutteja. Lisää pestyt ja valutetut pavut sekä kana- tai kasvisliemi. Anna keiton kiehua kannen alla miedolla lämmöllä noin tunti, jonka jälkeen nosta kattilasta iso kauhallinen papuja ja saman verran lientä tehosekoittimeen ja surauta ne soseeksi. Kaada papusose takaisin keittoon suurukseksi ja lisää tässä vaiheessa myös minttu. Anna kiehua vielä viitisen minuuttia. Maista lopuksi ja lisää vielä mausteita, jos tarvitsee. Kun keitto on lautasella, pinnalle voi vielä ripotella jotain tuoretta yrttisilppua.

Tuorepuuro

Tuorepuuro on tällä hetkellä todellista trendiruokaa. Mikään uusi keksintö kypsentämätön puuro ei kuitenkaan ole, sillä itsekin olen jo kolmekymmentä vuotta sitten syönyt kaurahiutaleita keittämättä maidon kanssa ja sokerilla maustettuna. Myös äitini on syönyt niitä lapsena samalla tavoin. Perinteisenä tuorepuurona voisi pitää myös marjapöperöä, jossa puolukkasurvokseen sekoitetaan ruisjauhoja sekä sokeria ja annetaan jauhojen turvota hetki ennen nauttimista. Miksiköhän tämä perisuomalainen superfoodi ei ole vielä noussut muoti-ilmiöksi?

Viljoissa on paljon liukenemattomia kuituja, jotka tekevät hyvää suoliston toiminnalle ja kaurassa sekä ohrassa on lisäksi liukoista kuitua, beetaglukaania, joka tasaa verensokerin vaihteluja ja alentaa veren kolestrolipitoisuutta. Tutkimusten mukaan kauran beetaglukaani imeytyy parhaiten, kun sitä on kypsennetty keittämällä vähintään kymmenen minuuttia, joten perinteisestä kaurapuurosta saa beetaglukaanin hyödyt paremmin irti kuin tuorepuuroista tai pikapuuroista. Vaivattomuutensa ja monipuolisuutensa ansiosta tuorepuuro sopii kuitenkin erinomaisesti kiireiseen arkeen aamupalaksi tai lounaaksi.

Tuorepuuron perusohje on 1 dl nestettä (esim. maitoa, mehua, kaurajuomaa, vettä) + 1 dl massaa (esim. jogurttia, rahkaa, banaania, raejuustoa) + 1 dl puurohiutaleita. Lisäksi joukoon voi sekoittaa mauksi vaikkapa pähkinöitä, siemeniä, marjoja, hunajaa. tms. Ainekset sekoitetaan keskenään ja jätetään muutamaksi tunniksi tai yön yli jääkaappiin tekeytymään. Jos seoksen tekee eväsrasiaan aamulla, sen voi ottaa töihin mukaan ja lounastauolla puuro on valmis.

Kun tuorepuuron tekee rasiaan, se on helppo ottaa evääksi.

Oikeastaan vain mielikuvitus on rajana tuorepuuroa tehdessä, mutta tällä ohjeella tuli ainakin hyvää:
1 dl omena-inkivääri kaurapuurohiutaleita
1 dl maitoa
1 dl turkkilaista jogurttia
1 rkl mantelirouhetta
2 rkl mustikkahilloa

Kotona tehdyt pehmeäkuoriset tacot

Alkuperäiset meksikolaiset tacot ovat noin kämmenen kokoisia pehmeitä tortilloja, jotka on täytetty lihalla, kalalla, pavuilla, juustolla, tms. Nykyisin tavallisemmin nähty rapea tacokuori on myöhäisempi innovaatio, jonka oikeaoppinen syömistapa on jäänyt minulle hämäräksi. Millä tahansa tavalla sen yrittääkin syödä, niin rapea kuori vain murenee ja täytteet valuvat syliin. Onneksi pehmeitä tacokuoria on helppo tehdä itse kotona. Kuoret voi täyttää millä proteiinilla itse haluaa ja lisukkeeksi sopivat esimerkiksi guacamole ja salsa. Jos ruokailijoita on isompi joukko, on kiva laittaa tarjolle erilaisia täytteitä ja lisukkeita, joista jokainen saa koota omaan makuunsa sopivan annoksen.

Naudanlihataco salsa mexicanan ja guacamolen kera

Pehmeät tacokuoret

Ainekset:
2 dl vehnäjauhoja

1 dl maissijauhoja

1 tl leivinajuhetta

0,5 tl suolaa

1 dl lämmintä vettä

1 rkl ruokaöljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa ja lisää vesi sekä öljy. Vaivaa taikina tasaiseksi, kolme-neljä minuuttia käsin tai noin minuutti monitoimikoneen taikinakoukulla. Jaa taikina yhtä suuriin osiin. Pieniä, kämmenen kokoisia tacokuoria tulee tästä määrästä kahdeksan kappaletta. Suurempia tortilloja tulee 4-6 kappaletta. Pyörittele taikinapalat palloiksi ja litistä ne kämmenellä litteiksi kakkaroiksi. Anna levätä 15 minuuttia.

Kakkaroiden annetaan levätä ennen seuraavaa vaihetta

Kakkarat kaulitaan tai painellaan käsin ihan ohuiksi letuiksi jauhotetulla pinnalla.

Taikinasta kaulitaan ohuita lettuja

Letut paistetaan kuumalla, kuivalla pannulla ensin toiselta puolelta noin minuutti, kunnes pintaan muodostuu ruskeita täpliä. Sitten käännetään ja paistetaan toiselta puolelta vielä puoli minuuttia. Jos taikinaan ei ilmesty ruskeita täpliä minuutissa, lisää lämpöä. Tacot tarjoillaan lämpiminä ja täytettyinä oman maun mukaisilla täytteillä. Lisukkeiksi sopivat esimerkiksi guacamole ja salsa mexicana.

Salsa Mexicana

Oikeaoppisesti salsa mexicanaan tulisi punaista tomaattia, vihreää chiliä ja valkoista sipulia, jotka muodostavat meksikonlipun värit. Minulla ei sattunut tällä kertaa olemaan vihreää chiliä kaapissa, joten ihan autenttinen tästä salsasta ei tullut, mutta ihan hyvä versio silti.

Ainekset:

2 tomaattia

2 pientä sipulia

2 tuoretta chiliä

1 valkosipulin kynsi

nippu tuoretta korianteria

suolaa

limen mehua

Kuori ja silppua ensin sipuli. Murskaa valkosipuli hienoksi. Purista pari teelusikallista limen mehua sipulin ja valkosipulin päälle ja ripottele hiukan suolaa. Ideana on, että limen mehu pehmentää sipulin makua. Kuutioi sillä välin tomaatit ja chilit pieniksi kuutoiksi ja puserra tomaateista enimmät mehut irti, ennen sipuleiden joukkoon lisäämistä. Chilin terävin tulisuus on siemenissä ja on makuasia haluaako ne poistaa vähentääkseen tulisuutta. Hienonna lopuksi korianteri ja lisää salsaan. Sekoita ainekset keskenään.

Salsa Mexicana

Guacamole

Ainekset:
2 kypsää avokadoa

1 tomaatti

1 valkosipulin kynsi murskattuna

suolaa

chilijauhetta

limen mehua

Kuori avokadot ja poista siemenet. Hienonna avokadojen hedelmäliha esim. haarukalla tai sauvasekoittimella. Pilko tomaatti pieniksi kuutioiksi ja sekoita joukkoon. Mausta valkosipulilla, suolalla, chilijauheella ja limen mehulla. 

Guacamole

Lopuksi täytä tacokuoret esimerkiksi tacomaustetulla naudanlihalla, salsalla ja guacamolella. Taita kaksinkerroin ja nauti käsin.

Naudanlihataco

Myskikurpitsa

Myskikurpitsa on minulle melko uusi tuttavuus, mutta ihastuin siihen heti ensikokeilulla. Maku on melko mieto, pähkinäinen ja makeahko. Tavallisesti ruokaohjeissa kehoitetaan kuorimaan myskikurpitsa ja poistamaan siemenet, mutta sekä kuori että siemenet ovat kyllä syötäviä. Siemenet kannattaa pestä, kuivata ja paahtaa uunissa. Suolalla maustettuna ne ovat kivaa pikkunaposteltavaa, niitä voi lisätä salaattiin tai vaikka ripotella kurpitsakeiton pintaan

Myskikurpitsa on varsin monikäyttöinen, mutta itse olen tehnyt siitä tavalliseti keittoa. Lisämakua keittoon saa paahtamalla kurpitsa uunissa ennen keittämistä ja soseuttamista. Nesteeksi käy kasvisliemi, kerma, kookoskerma tai lähes mikä vain ja mausteiksi sopivat esimerkiksi valkosipuli, chili ja inkivääri. Muskottipähkinääkin kannattaa kokeilla. Hieman ylellisyyttä voi lisätä ripottelemalla valmiin keiton pintaan aurajuustomurua sekä rapeaksi paahdettua pekonia. Ruokaisuutta ja kasvisproteiinia voi lisätä keittoon vaikkapa linssien muodossa.

Tällä kertaa kuitenkin kokeilin täyttää myskikurpitsan ja paahtaa sen uunissa. Halusin tehdä ruoan lihattomana, joten täytteeseen tuli fetaa ja kantarellia. Täysin vegaaninen versio olisi ollut helppo tehdä korvaamalla feta jollakin vegaanisella juustolla, joita niitäkin näyttää olevan jo varsin suuri valikoima tarjolla.

Kantarelli-fetatäytteiset myskikurpitsat

Täytetty myskikurpitsa

Ainekset:
1  myskikurpitsa
2 rkl oliiviöljyä

Täyte:
2 rkl ruokaöljyä
1 sipuli
1 chilipaprika
2 valkosipulin kynttä
150 g esikypsennetyjä kantarelleja

2 dl kookoskermaa
100 g fetaa
1 dl tuoretta persiljaa silputtuna
suolaa, inkiväärijauhetta ja mustapippuria maun mukaan

korppujauhoa

Halkaise myskikurpitsa pitkittäin ja poista siemenet sekä rihmat lusikalla. Koverra veitsen ja lusikan avulla kurpitsanpuolikkaiden sisustat ontoiksi. Säästä siemenet ja koverrettu kurpitsa.

Kurpitsan kovertamisessa kannattaa käyttää apuna sekä veistä että lusikkaa

Sivele kurpitsanpuolikkaiden pinnat oliiviöljyllä ja laita ne esikypsymään 200 asteiseen uuniin noin 30 minuutiksi. Valmista sillä välin täyte.

Kuori ja silppua sipuli sekä valkosipulin kynnet. Halkaise chili pitkittäin, poista siemenet ja silppua. Kuullota sipuli ja chili öljyssä, lisää valkosipuli ja mausta suolalla, inkiväärijauheella sekä pippurilla. Lisää pannulle pilkotut kantarellit sekä myskikurpitsan koverrettu sisusta silputtuna ja paista niitä hetki. Kaada kookoskerma joukkoon ja anna kiehua kasaan. Nosta pannu liedeltä, sekoita murennettu feta ja silputtu persija täytteeseen.

Kurpitsan puolikkaat odottavat täyttämistä

Pese, kuivaa ja kierittele öljyssä kurpitsan siemenet. Ripottele päälle suolaa. Ota kurpitsan puolikkaat uunista ja ripottele siemenet uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda siemeniä uunissa 200 asteessa 5-10 minuuttia. Ne ovat valmiita, kun ne alkavat napsumaan.

Lusikoi siementen paahtuessa täyte kurpitsan koverrettuihin puolikkaisiin. Ripottele päälle paahdetut siemenet ja korppujauhoja. Paista uunissa vielä noin 20 minuuttia tai kunnes kurpitsat ovat pehmeitä.