Lohta kolmella tapaa

Jos haluaa tarjota kalaruokaa suuremmalle porukalle, tulee kokonainen kala yleensä reilusti fileetä halvemmaksi ja kun sen käyttää fiksusti, hukkaan ei mene juuri mitään. Fileet voi tarjota paistettuna, grillattuna, savustettuna, graavattuna, hyytelöitynä tai miten kalaa tykkääkin syödä ja perkeistä voi tehdä esimerkiksi keiton tai piirakkaa. Itse olen monesti lohipiirakan täytettä sekoitellessa miettinyt, että siitä saisi jatkojalostettua helposti myös jonkun salaatin. Jos ruotoihin jääneen lihan käyttää hyödyksi, ei myöskään haittaa, vaikka ei olisi mikään mestarifileroija ja ruotoihin jäisi paljon tavaraa. Mikään ei mene hukkaan. Nyt seuraa yksi esimerkki, miten kokonaisen kirjolohen voi hyödyntää tekemällä siitä kolme ruokalajia.

Graavilohi, lohihyytelö ja lohipiirakka

Ota käsittelyyn kokonainen kirjolohi, jonka sisälmykset on poistettu. Kirjolohen voi halutessaan suomustaa, mutta se ei ole välttämätöntä, sillä lohen suomut pehmenevät kypsennettäessä syömäkelpoisiksi. Poista kidukset, ne ovat varsinainen bakteeripesä, joten niitä ei haluta mukaan. Huuhtele kala huolellisesti vedellä ja kuivaa talouspaperilla. Viillä selkärankaan ulottuva, pystysuuntainen viilto kalan niskasta, kovien pääruotojen ja evän takaa, nosta fileen vatsapuolta kädellä, käännä veitsi selkärangan suuntaisesti ja vedä yhdellä viillolla file irti pyrstöön asti. Veitsen pitää olla terävä, että tämä onnistuu, mutta se ei saa olla liian terävä, ettei se mene selkärangasta läpi, vaan myötäilee sitä kauniisti. Toista sama toiselle kyljelle. Nosta pää ja selkäruoto kattilaan. Ota toinen filee käsittelyyn. Viillä vatsapuolen kylkiruodot irti ja leikkaa fileestä evät ja rasvakohdat irti ja laita ne samaan kattilaan ruotojen kanssa. Tunnustele sormin, missä selkäruotorivi menee ja nypi ruodot yksitellen irti kynsin tai ruotopihdeillä. Toista sama toiselle fileelle. Poista toisesta (vähemmän kauniista) fileestä myös nahka. Nahkaa ei laiteta kattilaan muiden perkeiden kanssa, mutta halutessaan suomustetun nahan voi paistaa rapeaksi koristeeksi kalaruoalle. Nyt kala on kolmessa osassa kolmea ruokalajia varten, joten erotan reseptit tekstissä jokaisen omaksi kokonaisuudekseen, mutta käytännöllisintä tietysti on tehdä kaikki samalla kertaa. Itse laitoin ensimmäisenä päivänä yhden fileen graavaantumaan, keitin perkeet ja jätin jäähtymään seuraavaan päivään, keitin toiseen fileen ja laitoin hyytelön tulemaan. Seuraavana päivänä nypin lihat ruodoista ja leivoin piirakan, leikkasin graavikalan siivuksi ja kumosin hyytelön vuoastaan.

Konjakki-graavilohi

1 lohi- tai kirjolohifile

1 rkl karkeaa merisuolaa

1 tl sokeria

1 rkl konjakkia tai brandya

rouhittua valkopippuria

tilliä

Jätä nahka lohifileeseen kiinni. Kuivaa fileen pinta talouspaperilla ja aseta filee kelmun päälle nahkapuoli alas päin. Sekoita suola, sokeri sekä valkopippuri keskenään ja hiero mausteseos kalan pintaan lihapuolelle. Valele kala alkoholilla ja ripottele päälle hienonnettua tilliä. Tähän voi käyttää erinomaisesti myös tillin varsia. Murskaa varsia esim. kaulimella hieman, niin että niistä irtoaa makua paremmin ja aseta ne kalan päälle. Taita filee keskeltä, niin että fileen lihapuolet ovat vastakkain keskenään. Kääri kala tiiviisti kelmuun ja laita jääkaappiin (alatasolle), painon alle tekeytymään yön yli. Aamulla käännä filee ympäri ja illalla graavilohi on valmista syötäväksi. Pyyhi liiat mausteet fileen pinnasta ennen tarjolle asettamista ja leikkaa ohuiksi siivuiksi.

Taita filee keskeltä ja kääri tiukasti kelmuun

Lohihyytelö

Tämä resepti on lähes suoraan vuoden 1962 painoksesta kirjasta "Keittotaito", joka on ilmestynyt ensimmäisen kerran 1932. Sen verran muutin reseptiä, että lisäsin koristeeksi ehdotetut keitetyt munat hyytelön sisälle ja lisäsin myös tilliä, jota alkuperäisessä reseptissä ollut. Kuten hiukan epäilin, hyytelön maku jäi nykyihmiselle, tai ainakin minulle, joka pidän mausteisesta ruoasta, vähän pliisuksi, mutta halusin kokeilla alkuperäistä reseptiä, ennen kuin lähden sitä kauheasti muuntelemaan.

1 nahaton lohifile

0,5 litraa vettä

20 g liivatelehtiä

suolaa

sokeria

muutama kokonainen pippuri

pala inkivääriä

laakerinlehti

Selvikkeeksi:

1 munanvalkuainen

Lisäksi:

2 kovaksi keitettyä kananmunaa

hienonnettua tilliä

Kiehauta vesi ja mausteet. Lisää lohi ja keitä kypsäksi, noin 10 min. Nosta kala reikäkauhalla liemestä ja paloittele se. Kun liemi on melkein jäähtynyt, siihen vatkataan liotetut liivatelehdet ja munanvalkuainen. Kuumenna lientä liedellä ja vatkaamista, kunnes liemi alkaa juoksettua ja nosta se syrjään kirkastumaan. Ohjeen mukaan sen ainakin pitäisi kirkastua täydellisesti. Minulla tämä ei onnistunut, mutta koska kokeilin tekniikkaa nyt ensimmäisen kerran, vika saattaa olla kokissa eikä ohjeessa. Kun liemi on kirkasta, se siivilöidään. Vuoraa vuoka kelmulla ja kaada vuoan pohjalle ihan ohut kerros lientä. Laita jääkaappiin tai kylmään vesihauteeseen hyytymään. Kun vuokaan kaadettu liemikerros on hyytynyt, asettele sen päälle kovaksi keitetyt ja viipaloidut munat vuokaan, niin että ne jäävät koristeeksi hyytelön pintaan. Lado paloiteltu lohi ja silputtu tilli vuokaan kerroksittain ja kaada jäähtynyt hyytelöliemi vuokaan niiden päälle. Peittele kelmulla ja laita jääkaappiin hyytymään yön yli. Kumoa hyytynyt lohihyytelö vuoasta tarjolle.

Lohipiirakka

Täyte:
lohen tai kirjolohen perkeet (eli fileroinnista jäänyt selkäruoto, pää ja ne muut irtileikatut osat)
vettä
suolaa
1,5 dl ohra- tai riisisuurimoita
tilliä
valkopippuria

Upota kalan perkeet kylmään, runsaasti suolalla maustettuun veteen ja kiehauta. Kuori pintaan syntyvä kuoha pois. Kun kala on kypsää, anna sen jäähtyä liemessä. Jäähtynyt liemi siivilöidään ja ohra- tai riisisuurimot keitetään siinä kypsiksi. Jäähtyneistä ruodoista nypitään sormin kaikki lihat irti. Muista myös poskilihat yms. herkut kalan päästä! Kypsät suurimot siivilöidään, sekoitetaan ruodosta puhdistettuihin kalan lihoihin ja seos maustetaan valkopippurilla sekä hienonnetulla tillillä. Maista ja lisää suolaa tarvittaessa.

Taikina:
100 g voita tai margariinia
1 purkki maitorahkaa
n. 5 dl jauhoja
suolaa

Voiteluun: yksi kananmuna

Rasva sulatetaan ja siihen sekoitetaan ripaus suolaa sekä maitorahka. Jauhoja lisätään sekoittaen niin pitkään, että taikinasta muotoutuu pallo, joka ei enää tartu sormiin. Valmis taikina peitetään kelmulla ja annetaan levätä viileässä ainakin puoli tuntia. Levännyt taikina kaulitaan noin 1 cm paksuiseksi levyksi, jonka keskelle levitetään täytettä. Taikinan liepeet nostetaan täytteen päälle ja sauma sekä päädyt painellaan kiinni kostutetuin sormin. Saumapuolen voi vielä kääntää alapuolelle ennen paistamista, jolloin se ei ainakaan pääse repeämään auki. Piirakka pistellään haarukalla ja voidellaan vatkatulla munalla. Paistetaan 200 asteisessa uunissa keskitasolla n. puoli tuntia tai kunnes piirakka on kauniin kullanruskea.

Levitä täyte taikinalevyn keskelle

Routapaisti

Routapaisti, joka jääpaistinakin tunnetaan,  ei ole mitään pikaruokaa, mutta äärimmäisen helppo ja vaivaton se on. Jäinen paisti laitetaan uuniin matalalle lämmölle ja unohdetaan sinne yön yli, nostetaan kylmään mausteliemeen muhimaan, vaikka aamulla ennen töihin lähtöä, ja töistä palatessa paisti on valmis tarjottavaksi. Routapaistiin käy mikä liha vain, mutta itse teen sen naudan pyöröpaistista. Pyöröpaisti, jota muotonsa vuoksi myös anopinfileeksi kutsutaan, on se sitkein ja vähiten arvostettu paisti, jota yleensä suositellaan käytettäväksi vain pilkottuna pitkään haudutettaviin ruokiin, kuten stroganoffiin. Pyöröpaistin säännöllisen muodon ansiosta siitä saa kuitenkin kauniin muotoisia siivuja, jotka sopivat käytettäväksi leikkeleen tapaan ja pitkä kypsytys matalassa lämmössä mureuttaa lihan pehmeäksi.

Pyöröpaistista saa kauniita siivuja

Routapaistin valmistus alkaa sillä, että jäinen paisti laitetaan sellaisenaan noin 80 asteiseen uuniin ja annetaan olla ainakin 10-12 tuntia. Jos on epävarma paistin kypsyydestä, niin loppuvaiheessa paistoa voi lihaan työntää lihalämpömittarin. Sopiva sisälämpötila naudnpaistille on 65-70 astetta, jolloin liha tuntuu sormiin kiinteältä. Lihan voi paistaa vuoassa tai ritilällä, mutta silloin alle pitää laittaa vaikkapa leivinpaperilla suojattu pelti tai uunivuoka, jolla on hiukan vettä, ettei lihasta tihkuva neste sotke uunia. Kypsästä paistista kannattaa vuolla isoimmat kalvot pois ennen mausteliemeen laittamista. Lihan voi yksinkertaisesti suolata suolaliemessä (1 dl karkeaa merisuolaa per 1 litra vettä) pari tuntia tai marinoida mausteliemessä 6 - 12 tuntia. Netistä löytyy paljon erilaisia ohjeita hakusanalla routapaisti. Jos paistin jättää yöksi uuniin, marinadi kannattaa kiehauttaa valmiiksi jo illalla ja laittaa jääkaappiin jäähtymään ja odottamaan paistia uunista. Ideana on, että kylmä mausteliemi pysäyttää lihan kypsymisen. Tällä kertaa minä suolasin lihan ja ennen siivuttamista rouhin mustapippuria leivinpaperille ja pyörittelin paistia siinä, niin että pinta sai pippurikuorrutteen. Samalla tavoin paistin voi kuorruttaa myös esimerkiksi tuoreella yrttisilpulla. Sitten vain paisti leikataaan poikkisyyhyn ohuiksi siivuiksi ja tarjoillaan joko ateriana lisukkeiden kanssa tai syödään leikkeleiden tapaan esimerkiksi leivän päällä.

Routapaisti menee uuniin jäisenä

Tuorepuuro

Tuorepuuro on tällä hetkellä todellista trendiruokaa. Mikään uusi keksintö kypsentämätön puuro ei kuitenkaan ole, sillä itsekin olen jo kolmekymmentä vuotta sitten syönyt kaurahiutaleita keittämättä maidon kanssa ja sokerilla maustettuna. Myös äitini on syönyt niitä lapsena samalla tavoin. Perinteisenä tuorepuurona voisi pitää myös marjapöperöä, jossa puolukkasurvokseen sekoitetaan ruisjauhoja sekä sokeria ja annetaan jauhojen turvota hetki ennen nauttimista. Miksiköhän tämä perisuomalainen superfoodi ei ole vielä noussut muoti-ilmiöksi?

Viljoissa on paljon liukenemattomia kuituja, jotka tekevät hyvää suoliston toiminnalle ja kaurassa sekä ohrassa on lisäksi liukoista kuitua, beetaglukaania, joka tasaa verensokerin vaihteluja ja alentaa veren kolestrolipitoisuutta. Tutkimusten mukaan kauran beetaglukaani imeytyy parhaiten, kun sitä on kypsennetty keittämällä vähintään kymmenen minuuttia, joten perinteisestä kaurapuurosta saa beetaglukaanin hyödyt paremmin irti kuin tuorepuuroista tai pikapuuroista. Vaivattomuutensa ja monipuolisuutensa ansiosta tuorepuuro sopii kuitenkin erinomaisesti kiireiseen arkeen aamupalaksi tai lounaaksi.

Tuorepuuron perusohje on 1 dl nestettä (esim. maitoa, mehua, kaurajuomaa, vettä) + 1 dl massaa (esim. jogurttia, rahkaa, banaania, raejuustoa) + 1 dl puurohiutaleita. Lisäksi joukoon voi sekoittaa mauksi vaikkapa pähkinöitä, siemeniä, marjoja, hunajaa. tms. Ainekset sekoitetaan keskenään ja jätetään muutamaksi tunniksi tai yön yli jääkaappiin tekeytymään. Jos seoksen tekee eväsrasiaan aamulla, sen voi ottaa töihin mukaan ja lounastauolla puuro on valmis.

Kun tuorepuuron tekee rasiaan, se on helppo ottaa evääksi.

Oikeastaan vain mielikuvitus on rajana tuorepuuroa tehdessä, mutta tällä ohjeella tuli ainakin hyvää:
1 dl omena-inkivääri kaurapuurohiutaleita
1 dl maitoa
1 dl turkkilaista jogurttia
1 rkl mantelirouhetta
2 rkl mustikkahilloa

Kotona tehdyt pehmeäkuoriset tacot

Alkuperäiset meksikolaiset tacot ovat noin kämmenen kokoisia pehmeitä tortilloja, jotka on täytetty lihalla, kalalla, pavuilla, juustolla, tms. Nykyisin tavallisemmin nähty rapea tacokuori on myöhäisempi innovaatio, jonka oikeaoppinen syömistapa on jäänyt minulle hämäräksi. Millä tahansa tavalla sen yrittääkin syödä, niin rapea kuori vain murenee ja täytteet valuvat syliin. Onneksi pehmeitä tacokuoria on helppo tehdä itse kotona. Kuoret voi täyttää millä proteiinilla itse haluaa ja lisukkeeksi sopivat esimerkiksi guacamole ja salsa. Jos ruokailijoita on isompi joukko, on kiva laittaa tarjolle erilaisia täytteitä ja lisukkeita, joista jokainen saa koota omaan makuunsa sopivan annoksen.

Naudanlihataco salsa mexicanan ja guacamolen kera

Pehmeät tacokuoret

Ainekset:
2 dl vehnäjauhoja

1 dl maissijauhoja

1 tl leivinajuhetta

0,5 tl suolaa

1 dl lämmintä vettä

1 rkl ruokaöljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa ja lisää vesi sekä öljy. Vaivaa taikina tasaiseksi, kolme-neljä minuuttia käsin tai noin minuutti monitoimikoneen taikinakoukulla. Jaa taikina yhtä suuriin osiin. Pieniä, kämmenen kokoisia tacokuoria tulee tästä määrästä kahdeksan kappaletta. Suurempia tortilloja tulee 4-6 kappaletta. Pyörittele taikinapalat palloiksi ja litistä ne kämmenellä litteiksi kakkaroiksi. Anna levätä 15 minuuttia.

Kakkaroiden annetaan levätä ennen seuraavaa vaihetta

Kakkarat kaulitaan tai painellaan käsin ihan ohuiksi letuiksi jauhotetulla pinnalla.

Taikinasta kaulitaan ohuita lettuja

Letut paistetaan kuumalla, kuivalla pannulla ensin toiselta puolelta noin minuutti, kunnes pintaan muodostuu ruskeita täpliä. Sitten käännetään ja paistetaan toiselta puolelta vielä puoli minuuttia. Jos taikinaan ei ilmesty ruskeita täpliä minuutissa, lisää lämpöä. Tacot tarjoillaan lämpiminä ja täytettyinä oman maun mukaisilla täytteillä. Lisukkeiksi sopivat esimerkiksi guacamole ja salsa mexicana.

Salsa Mexicana

Oikeaoppisesti salsa mexicanaan tulisi punaista tomaattia, vihreää chiliä ja valkoista sipulia, jotka muodostavat meksikonlipun värit. Minulla ei sattunut tällä kertaa olemaan vihreää chiliä kaapissa, joten ihan autenttinen tästä salsasta ei tullut, mutta ihan hyvä versio silti.

Ainekset:

2 tomaattia

2 pientä sipulia

2 tuoretta chiliä

1 valkosipulin kynsi

nippu tuoretta korianteria

suolaa

limen mehua

Kuori ja silppua ensin sipuli. Murskaa valkosipuli hienoksi. Purista pari teelusikallista limen mehua sipulin ja valkosipulin päälle ja ripottele hiukan suolaa. Ideana on, että limen mehu pehmentää sipulin makua. Kuutioi sillä välin tomaatit ja chilit pieniksi kuutoiksi ja puserra tomaateista enimmät mehut irti, ennen sipuleiden joukkoon lisäämistä. Chilin terävin tulisuus on siemenissä ja on makuasia haluaako ne poistaa vähentääkseen tulisuutta. Hienonna lopuksi korianteri ja lisää salsaan. Sekoita ainekset keskenään.

Salsa Mexicana

Guacamole

Ainekset:
2 kypsää avokadoa

1 tomaatti

1 valkosipulin kynsi murskattuna

suolaa

chilijauhetta

limen mehua

Kuori avokadot ja poista siemenet. Hienonna avokadojen hedelmäliha esim. haarukalla tai sauvasekoittimella. Pilko tomaatti pieniksi kuutioiksi ja sekoita joukkoon. Mausta valkosipulilla, suolalla, chilijauheella ja limen mehulla. 

Guacamole

Lopuksi täytä tacokuoret esimerkiksi tacomaustetulla naudanlihalla, salsalla ja guacamolella. Taita kaksinkerroin ja nauti käsin.

Naudanlihataco

Keitetty porsaan kieli ja piparjuurikastike

Kieli tunnettiin ennen arvokkaana herkkuna, mutta nyky-Suomessa moni tuntuu sitä karsastavan. Useat tuntuvat inhoavan eniten ajatusta siitä, että kieli on ollut jonkun toisen suussa ennen sen ruoaksi valmistamista. Miettiä kuitenkin voi, että onko suu loppujen lopuksi yhtään sen inhottavampi paikka, kuin moni muu, josta elintarvikkeiksi käytettäviä raka-aineita tulee. Kenenkään ei tietenkään tarvitse syödä mitään mikä inhottaa, mutta jokus on riskin arvoista päästä yli ennakkoluuloistaan ja kokeilla jotain uutta. Kielen kohdalla suosittelen lämpimästi niin tekemään.

Woman in a restaurant to a waiter:
Woman: "What do you recommend?"
Waiter: "Well the tongue is very good today..."
Woman: "Oh! I could never eat anything that was in an animal's mouth. I think I'll just have a couple of eggs."

Porsaan kieli on miedompi maultaan kuin naudan. Ravintosisältö per 100 g on 200 kcal, 15 % rasvaa ja 16,7 % proteiinia. Vertailun vuoksi porsaan ulkofileessä per 100 g on 190 kcal, 12 % rasvaa ja proteiinia 20 %. Rasva kielessä on jakaantunut tasaisesti, joten näkyvää rasvaa ei juuri ole ja tasaisesti lihassyiden väliin jakautunut rasva tekee lihasta erittäin mureaa, kun se on oikein kypsennetty. Kielen lihassyyt sen sijaan ovat sitkeitä ja vaativat pitkän kypsytysajan. Perinteisesti kieli kypsennetään keittämällä ja possun kieli kypsyy parissa tunnissa. Samalla kertaa kannattaa keittää useampi kieli. Osan voi syödä heti lämpimänä ruokana ja loput voi jäähdyttää keittoliemessään, leikata myöhemmin ohuiksi siivuiksi ja syödä leikkeleenä leivän päällä. Yleensäkin jos jossakin liemessä kypsennetyn lihan haluaa tarjoilla kylmänä, se kannattaa jäähdyttää samassa liemessä, jossa se on kypsennetty. Näin liha imee itseensä enemmän makua, eikä pääse kuivumaan. Keitinliemen voi siivilöidä ja käyttää kastikkeiden tai keiton pohjaksi. Kielet kannattaa keittää melko suolaisessa vedessä, joten se kannattaa ottaa huomioon lientä käyttäessä ja jatkaa lientä vedellä, kermalla tai jollain muulla nesteellä suolaisuuden vähentämiseksi. Possun kielen kilohinta pyörii 5 euron paikkeilla, eli se on varsin edullista lihaa, ja yksi kieli painaa noin 250 g. Aterialle kannattaa varata yksi kieli ruokailijaa kohden. Mikäli lisukkeita on tukevasti, puolikaskin riittää.

Porsaan kieli

Keitetty porsaan kieli

Ainekset:
Porsaan kieliä (ainakin neljä kappaletta kannattaa keittää kerralla, kun hommaan ryhtyy)

Vettä

Merisuolaa

1-2 porkkanaa

1-2 sipulia

1-2 laakerinlehteä

n. 10 kokonaista maustepippuria

Kielet pestään huolellisesti kylmässä vedessä. Kielen alapinnalla olevat rauhaset poistetaan, mikäli lihanleikkaaja ei ole sitä jo valmiiksi tehnyt. (Tämän voi tehdä myös keittämisen jälkeen, mikäli raa'an kielen käsittely tuntuu vastenmieliseltä.) Kielet laitetaan kattilaan ja lisätään kylmää vettä niin paljon, että ne peittyvät kunnolla. Vesi kuumennetaan kiehuvaksi ja pintaan syntyvä kuoha kuoritaan pois. Mitä tarkemmin maltat kuoria, sitä kirkkaamman liemen saat. Kun kuohan kehittyminen on loppunut, lisää veteen runsaasti merisuolaa (noin 0,75 dl / 2 l vettä), kuoritut ja pilkotut juurekset (Niiden tehtävä on vain antaa makua liemeen, joten tässä kohtaa ei tarvitse hienostella), sekä mausteet. Anna kiehua miedolla lämmöllä kannen alla noin 2 tuntia tai kunnes liha on pehmeää ja mureaa. Siivilöi liemi. Kuori kielistä harmahtava, ohut nahka. Parhaiten se irtoaa, kun kieli on vielä kuuma. Upota kuoritut kielet takaisin siivilöityyn keitinliemeen ja anna maustua vielä hetki samalla kun viimeistelet lisukkeet (jos tarjoat kielet lämpiminä) tai anna jäähtyä liemessä jääkaappikylmiksi, leikkaa ohuiksi siivuiksi ja tarjoa leikkeleen tapaan. 

Lämpimän kielen voi tarjoilla esimerkiksi piparjuurikastikkeen kera ja lisäkkeeksi sopii vaikkapa uunipaahdettu keltajuuri sekä haudutettu purjo.

Porsaankieltä piparjuurikastikkella, haudutettua purjoa sekä paahdettua keltajuurta

Piparjuurikastike

Ainekset:
1 rkl vehnäjauhoja

1 rkl voita

1 dl kielten keitinlientä

2 dl ruokakermaa

2-3 rkl piparjuuri tahnaa tai vastaava määrä tuoretta piparjuuriraastetta

Sulata voi kasarissa keskilämmöllä ja kiehauta vehnäjauhot siinä. Lisää pikku hiljaa, koko ajan sekoittaen lämmin porsaan kielten keitinliemi (tai mikä vain liha- tai kasvisliemi) ja sekoita tasaiseksi. Lisää vielä kerma koko ajan sekoittaen ja anna kiehua muutama minuutti, kunnes seos on tasaista ja sakenee. Mausta lopuksi piparjuurella.

Haudutetut purjot

Ainekset:
2 rkl voita

1 purjosipuli

1/2 kanaliemikuutio

1 dl vettä

valkopippuria

kuivattua timjamia

Poista purjon kovat, vihreät osat. Leikkaa purjo halki pitkittäin ja puoliskot n. 6 cm pätkiksi. Huuhtele hyvin vedellä. Sulata voi paistinpannulla keskilämmöllä ja laita purjot voihin hautumaan. Hauduta noin 5 min välillä käännellen ja lisää vesi sekä kanaliemikuution puolikas. Anna hautua kannen all kymmenisen minuuttia, tai kunnes purjot ovat pehmeitä. Jos sinulla ei ole paistinpannuun sopivaa kantta, voit peittää purjot leivinpaperilla. Se ajaa saman asian, eli pitää nesteet ja maut pannulla. Lopuksi maustetaan timjamilla sekä valkopippurilla. Maistele vielä ja lisää suolaa, jos tarve vaatii.

Keltajuuret uunissa

Keltajuuret ovat punajuuren vähemmän sottaavia serkkuja. Niitä on alkanut näkemään marketeissa enenevissä määrin. Maku on hieman makeampi kuin punajuuren, mutta ne voi valmistaa ihan samalla tavoin. Lisukkeeksi minä vain kuorin ja lohkoin juuret, pyörittelin oliiviöljyssä sekä suolassa ja paahdoin 200 ℃ uunissa 30 min.